Kissat ovat lihansyöjiä, perusasia joka on hyvä pitää mielessä ruokinnassa.

Ruoho on vain mahan puhdistustarkoitukseen ja sen toiminnan tasaamiseksi, sillä ei olla todettu kissan saavan minkäänlaisia ravinteita.

Tärkeä osa ruokavalioa on myös rasva.

KISSA TARVITSEE

• Vitamiineja
• Rasvahappoja
• Kivennäisaineita
• Ravintoaineita

YLEISTÄ RUOKA-AINEISTA

- Ruoka-aineet tarjotaan aina maustamattomina.

- Raaka liha on hyvä kierrättää pakastimen kautta, mutta kaikki kissat eivät syö raakana. Tällöin uunissa paistaminen tai keittäminen on tarpeen (samalla minimoi kissan saavan loisia raa'asta lihasta). Järvikalat on kuitenkin ehdottomasti keitettävä loisvaaran takia.

- Luut tarjotaan aina ehdottomasti raakana, sillä kypsennetty luu muuttuu elimistössä teräväksi ja pistäväksi, joka on näin ollen vaarallista.

EPÄSOPIVAT RUUAT JA AINEKSET

- Kissojen elimistö ei tarvitse hiilihydraatteja, eikä siedä mausteita tai suolaa, joten ihmisten ruoka ei juuri sovellu kissoille.

- Teolliset (purkki)ruuat sisältävät usein maistuvuuden parantamiseksi mm. sokereita, siirappeja ja viljoja, joista kissalle aiheutuu ongelmia mm. hammas- ja iensairauksien sekä munuaissairauksien muodossa. Ole siis tarkka tarkistaessasi ruuan koostumus. Eläinkaupat ovat perusmarkettien tarjontaan nähden suhteellisen terveellisiä ja huolettomia.

- Missään nimessä ei saa syöttää kypsennettyjä luita, laktoosipitoisia maitotuotteita ,raakaa järvikalaa,  runsaasti rasvaista kalaa, munanvalkuaista, suklaata, kofeiinipitoisia tuotteita, sipulia, tomaattia, mausteita tai yrttejä.

LISÄRAVINTEET

- Hyvänlaatuinen teollinen kissanruoka sisältää lisätyt vitamiinit, mutta muuten monivitamiinivalmisteet ovat tarpeen.

- Päivittäin (jos saa osaksi teollisesti valmistettua ruokaa) voi antaa Aptus Multicat©-tabletin, ja mikäli ruokavalioon ei kuulu luut niin myös Aptus Calfosum© on hyvä lisä kalkin ja fosforin saantiin. Muista myös kalaöljy.

Vältä ylivitaminoimista, pidä lisäravinteiden saanti järkevyyden rajoissa.

•••Maitotuotteet

Maitotuotteet eivät varsinaisesti kuulu kissan ruokavalioon. Lähes kaikki kissat ovatkin laktoosi-intolerantikkoja. Maitotuotteita voi tarjota laktoositomina. Lihan joukossa voi tarjoilla ripauksen laktoositonta ja suolatonta voita ja laktoosittomia hapanmaitotuotteita, kuten laktoositonta kermaviiliä, bulgarian jogurttia tai raejuustoa. Monet kissat pitävät myös kovasta juustosta ja sitä voi pieninä makupaloina kissalle tarjota.

•••Kala

Kalan syöttämisestä kissalle on monia eri mielipiteitä. Runsas raa-an kalan syöminen johtaa kissan elimistössä vitamiinipuutokseen, koska kala sisältää tiamiinia, joka tämän aiheuttaa. Siksi suositellaan, että raakaa kalaa tarjotaan vain kerran viikossa. Rasvainen kala ja varsinkin ihmisille tarkoitettu tonnikala eivät ole kissalle sopivia ruokia kuin korkeintaan makupaloina, koska ne saattavat rasvaominaisuuksiensa takia runsaasti käytettyinä aiheuttaa keltarasvataudin, joka voi olla kissalle kohtalokas.

•••Sisäelimet

Sisäelimet (käytännössä munuainen ja maksa) ovat myös monen kissan mieleen, mutta sisältävät suuria määriä erilaisia vitamiineja ja hivenaineita joita kissa sinänsä tarvitsee, mutta ei liian suurissa määrin. Liikavitaminointi onkin yhä useamman erittäin monipuolisesti ruokitun kissan ongelma. Sisäelimiäkin kannattaa siis antaa ateriana korkeintaan kerran viikossa. Sydän on lihas eikä sitä lueta varsinaisiin sisäelimiin, joten sitä voi antaa vaikka päivittäin, kuten myös kieltä.

•••Kananmuna

Kananmunassa on paljon hyviä ravintoaineita ja keltuaista voi antaa kissalle viikoittain muun muassa parantamaan turkin laatua. Raa’assa valkuaisessa sen sijaan on avidiinia joka tuhoaa biotiinia ja aiheuttaa kissalle B-vitamiinin puutoksen. Kypsää valkuaista voi syöttää rauhassa vaikka siitä on kypsennettäessä hävinnyt suurin osa hyödyllisistäkin ravintoaineista.

RUOKAILUN JAKSOTTAMINEN

- Ideaalina pidetään 3-4 kertaa päivässä, koska kissa syö luonnossakin pieniä aterioita pitkin päivää. Jatkuvasti sitä vastoin kuivaruokaa voi olla tarjolla.

- Terve kissa ei yleensä syö yli tarpeensa. Muista kuitenkin seurata kissasi painoa, etenkin kastroitujen/steriloitujen; liikalihavuus on kissoillekin terveyshaitta.

Lähde: http://www.kaiuksen.com

Terve, hyvin hoidettu emo imettää pentujaan ainakin neljä viikkoa ilman vaikeuksia. Joskus joudutaan kuitenkin turvautumaan pentujen keinoruokintaan. Näitä tilanteita voi tulla eteen syystä, että emo on kuollut synnytyksessä tai ei huonokuntoisuuden takia imetä pentujaan, emolta ei tule tarpeeksi maitoa tai B-veriryhmän emolle on syntynyt A-veriryhmän pennut. Näissä tapauksissa passiivisen immuniteetin (vastustuskyvyn) voi ja kannattaa keinoruokinnasta huolimatta siirrättää antamalla pennuille emon tai muun oman kissalan kissan seerumia 2-5 ml nahanalaisesti.

Keinoruokinta vaatii tarkkuutta, kärsivällisyyttä, hyvää hygieniaa ja oikeanlaisia välineitä. Kissanmaidon vastikkeita on olemassa jokusia mm. KMR, Nurtural, Waltham, Royal Canin Babymilk ja niitä saa eläinlääkäriasemilta ja apteekeista sekä joistakin lemmikkitarvikeliikkeistä. Koirille tarkoitettuja emon maidon vastikkeita ei saa käyttää niiden erilaisen ravintosisällön takia. Myöskään ihmisvauvoille tarkoitetut äidinmaidon vastikkeet eivät sovellu kissanpennulle annettavaksi.

Mistä tietää tarvitseeko pentu keinoruokintaa?

Keinoruokintaa tarvitseva pentu on levoton, kitisee, tai on liian rauhallinen eikä sen paino nouse riittävästi eli 10-15g / vuorokausi. Isoissa pentueissa pienempikin painon nouusu voi tulla kyseeseen, kunhan viikoittainen painonnousu on noin 100g.

KEINORUOKINNAN VÄLINEET

• Kissalle tarkoitettua emonmaidon vastiketta
• Hyvä ja tarkka digitaalivaaka
• Syöttövälineet: esim. 2 ml ruisku ja sen päähän pieni tutti (tutteja on tosi vaikeaa löytää, itse olen saanut omani kokeneelta kasvattajalta)
• Tuttipullo maitoa varten (vastikepakkauksessa on 20 ml pullo ja tutit. Tämän tutin voi laittaa nisäksi ruiskun päähän)
• Syöttöletku, kooltaan 3-5 fr, voi ostaa eläinlääkäriasemilta (ellei pentu osaa ottaa ruiskusta)

Tuttipullo ja keinonisä

Tuttipullon ja keinonisän käyttö vaatii erityistä huolellisuutta, ettei pentu saa maitoa hengitysteihinsä. Kaikki pennut eivät omaa imurefleksiä ja silloin ruiskulla syöttäminen on hankalaa ja kannattaa turvautua letkuruokintaan. Ruiskulla syöttäminen onnistuu siten, että annetaan pieni määrä maitoa pennun suuhun ja annetaan sen nielaista rauhassa. Ruiskua ei kannata laittaa syvälle pennun nieluun, koska silloin on vaara maidon joutumisesta hengitysteihin. Ruiskusta ja tutista tulee silloin oikea määrä maitoa, kun ravistettaessa kämmenselälle tulee hyvän kokoinen tippa, mutta enempää ei tule kerralla. Jokainen syöttäjä käsittelee pentua omalla ominaisella tavallaan, tärkeää on se, että pentu on tukevasti käsissä eikä sitä saa liiaksi puristaa. Meillä parhaaksi koettu tapa on ollut kietoa pentu pieneen kangaspyyhkeeseen niin, että naama näkyy ja pentu on pystyasennossa.

Syöttöletkulla syöttäminen

Syöttöletkulla syöttämisen oppii yleensä helposti. Tarkoitukseen suunnitellulla letkulla syöttäminen on ehdottomasti turvallinen keinoruokintamenetelmä. Syöttämistä varten mitataan letkun pituus pennun suupielestä kylkikaaren taakse ulottuvaan alueeseen. Letkuun merkitään oikea kohta (pituus) vedenkestävällä tussilla. Pentua pidetään käden sisässä niin, että peukalolla ja etusormella hallitaan päätä noin leukanivelen kohdalta. Pentu voi olla esim. pöydällä tai käsissä, mikä tuntuu luontevimmalta tavalta. Letkua pujotetaan tasaisesti ja hiljaisesti sisään merkkiin asti, mitään vastustusta ei saa tuntua. Kun on päästy merkkiin asti, letku on mahalaukussa. Nyt voi antaa hitaasti vastiketta suoraan mahalaukkuun. Jos haluat olla erityisen varovainen, voit kokeilla pienen vesitilkan kanssa tuleeko yskänrefleksiä.

Jos letkua laitettaessa tuntuu minkäänlaista vastustusta on letku otettava pois ja aloitettava kokonaan uudelleen. Vastuksen tuntuminen saattaa aiheutua siitä, että letku on mennyt hengitysteihin. Pennuilla on tosin yleensä hyvä nielemisrefleksi, joten letku ei ihan helposti mene hengitysteihin.

Parasta olisi, jos pääsisi opettelemaan letkutuksen jonkun kokeneen seurassa.

Lähde: http://www.kaiuksen.com/ruokinta.htm

Kuva: Blogin ylläpitäjän kissaneiti Nanami

Ihanaa! Monet karvatassut tahtovat ja tarvitsevat lämpimän kodin, sekä rakastavan omistajan!

Nöyrästi haluamme kuitenkin muistuttaa mihin olet sitoutumassa, ja mitä asioita sinun olisi hyvä miettiä etukäteen.

• Mieti omaa nykyistä elämäntyyliäsi ja tulevaisuuden suunnitelmiasi - onko sinulla varaa, aikaa ja jaksamista kissalle ja sen tarpeille. Esim. Matkusteletko paljon, oletko pitkiäkin aikoja poissa kotoasi, millaiset ovat tulosi, kuuluuko elämääsi muita energiaa vieviä harrasteita tai vaativaa opiskelua/työtä.Pystytkö siis sitoutumaan? Muista, että kissat elävät n. 10-15 vuotiaiksi, jopa 20-vuotiaiksi.*Jos halajat pentua, muista; sinun tulee itse kyetä kasvattamaan ja opettamaan pentu sisäsiistiksi ja "talon tavoille". Jo vanhemmat kissat, etenkin hyvässä kodissa kasvaneet ovat yleensä helpompia jo siisteiksi opetettuja tapauksia (riippuen sen luonteesta, kyvystä alkaa luottaa uuteen ihmiseen, jne), vaikka uusi reviiri ja omistajan elämäntyyli vaativat oman totuttelunsa vanhan kodin tapoihin verraten. *Lisää tietoa alempana

• Mieti millaisen kissan haluaisit - aktiivisen ja leikkisän energiapakkauksen, vai rauhallisen sylissä viihtyvän lötköttelijän. Pystytkö ruokkimisen, jälkien siivoamisen ja silloin tällöin silittelyn/paijailun lisäksi tarjoamaan kissalle virikkeitä leikkimielessä? Tahdotko siitä sisä- vai ulkokissan? Ulkoilutatko itse valjaissa, vai annat sen kulkea itsenäisesti - ja missä kissasi myös saisi kulkea vapaana?

• Mieti oletko valmis kantamaan vastuun ja tekemään voitavasi, jos kissa sairastuu - vai hylkäätkö sen jos kustannukset tulevat mielestäsi liian kalliiksi ilman pätevää syytä. Kissaan uppoaa ruuan ja tarpeidentekohiekan lisäksi vuosittaiset eläinlääkärikulut, rokotteet, loistorjunta- ja matolääkkeet, yms - mahdollisia muita kustannuksia ovat tapaturmissa syntyneet vahingot, sisäelimien vajaatoiminta, iäkkäämmillä kissoilla hampaiden hoito...Otathan huomioon myös, että kissanpentujen tapauksessa olet velvoitettu myös steriloimaan/kastroimaan sen!

• Mieti uuden kissasi sopeutumismahdollisuuksia ja siihen vaikuttavat tekijät. Asutko vanhempiesi kanssa, yksin tai kumppanin kanssa, vai lapsiperheessä? Maalla vai kaupungissa?Kissat, kuten ihmiset, ovat erilaisia persoonia. Toiset viihtyvät yksin ja rauhassa, toiset ovat ihmis- ja lapsirakkaita. Jotkut eivät osaa olla ilman kissakaveria.Muista, että kissasi viihtyvyys on sinun vastuullasi.

• Mieti haluatko rotu- vai maatiaiskissan. Rotukissojen etuna on se, että etukäteen tiedetään jo kyseisen rodun todennäköisesti kehittyvästä perusluonteesta jotain, millainen turkki sille kasvaa, minkä kokoinen siitä tulee. Jalostuksen huono puoli on taas se, että niiden alttius sairastua joihinkin perinnöllisiin sairauksiin kasvaa, ja joiden riskit vaihtelevat roduittain. Roduista voit lukea esim. http://www.kissaliitto.fi/kissarodut Noin 90% on maatiaiskissoja tai sekarotuisia. Maatiainen on jalostamaton kesykissa, johon ei ole sekoittunut rotuja, kun kotikissa taas on sekarotuinen kissa. Maatiaiskissojen vahvuuksia ovat elinvoimaisuus, leppoisuus, terveys ja pitkäikäisyys useimmiten monipuolisen perimänsä ansiosta. Soveltuvat hyvin perhekissoiksi. Luonteista ei tosin varmuudella voi sanoa mitään, mutta kissan vanhempien luonteet sekä kokemukset vaikuttavat asiaan paljon.

• Mieti haluatko uroksen vai nartun. Käytökseltään ne eivät juuri poikkea toisistaan, varsinkaan leikattuina. Itsenäisiä ja rakastavia, mutta kollit ovat luonnollisesti usein naaraita kookkaampia.Leikkaamattomana urokset voivat käyttäytyä ongelmallisesti; vaelluksille lähteminen, alituinen paikkojen merkkailu ja aggressivinen käytös ovat mahdollisia. Naaraat ovat hyvin äänekkäitä mourujia kiima-aikoinaan ja voivat sairastua kohtutulehdukseen, ja voivat tulla hyvinkin nuorina tiineeksi. On vahvasti suositeltavaa leikata kissa, jos tarkoitus ei ole hankkia siitoskissaksi.

• Mieti haluatko nuoren vai vanhan kissan. Kissanpennut vaativat paljon huomiota ovat "muovautuvia" omistaja(perheen) elämäntyyliin ja ympäristöön alusta asti. Pentu leimautuu omistajaansa, ja tällöin pitää sinua emonaan! Käyttäytymishäiriöiden välttämiseksi pentu on hyvä hankkia 12-16 viikon ikäisenä.Aikuinen kissa saattaa olla pentua halvempi (tottakai ilmaisiakin löytyy) sekä valmiiksi rokotettu ja leikattu. Jopa aikuiset kissat ovat kykeneviä luomaan uuden omistajansa kanssa vahvat tunnesiteet. Aikuiset kissat ovat myös jo oppineet pärjäämään päivät yksin, mutta se pitävätkö ne siitä onkin ihan eri asia.

• Mieti tiedätkö jo kokemuksen perusteella oletko allerginen kissalle. Jos et tiedä, olisi hyvin suositeltavaa että selvität asian ennen oman kissan hankintaa.Toisin kuin yleensä luullaan, kissan turkki ei ole allergian aiheuttaja, vaan laukaiseva tekijä on kissan syljen proteiini. Myös karvattomat kissat siis voivat aiheuttaa allergiaa, koska nekin pesevät itseään.Muista myös, jopa kissa voi olla tai tulla allergiseksi jollekin! Siitäkin olet velvollinen huolehtimaan.

Lähteet: Tyytyväinen kissa - Gummerus 2012, Kissanomistajan käsikirja - Otava.

Hyödyllisiä aiheeseen liittyviä linkkejä;

Kissanomistajan opas (PDF) - https://drive.google.com/file/d/0B9j5w5SE72-UMU0xQUdYcWt1LTA/view?pli=1

Kissanpennun hoito - http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/kissan-hankinta/kissanpennun-hoito/